Vuosipäivä
Vuosi tuli tänään täyteen mulla ja mun kihlatulla <3 Nightmarelestat vei mut leffaan (Sweeney Todd on namia) ja osti mulle jäätelöä <3___<3 oli ihana vuosipäivä! Kiitos, rakas. ;D
Mun cyber-gootti kammo ei vaan ota lähteäkseen. Aina kun näen keinokuiturastoja yhdistettynä vinyyliin, juoksen hippulat vinkuen pakoon. Aluksi inhosin niitä, nyt vaan ahdistun niiden lähellä ja juoksen pois. Tai ryntäilen päättömästi seiniin törmäillen ja kirkuen jos en satu pääsemään pakoon.
En oikeastaan tiedä mistä kammoni johtuu (ehkä siitä että maailman hirvein ihminen, jonka tiedän, sattui olemaan ensimmäinen tapaamani cyber….vaikutti ehkä asiaan jollain tavalla…ehkä), enkä saisi yleistää asiaa tyyliin ‘koska yksi on niin kaikki on’.
Mutta silti, hemmetti, jokainen tapaamani cyber joko a) tuijottaa mua pahasti. Tästä on todisteita, en kuvittele asiaa. b) tulee haukkumaan mua päin naamaa. c) puhuu musta paskaa / vihaa mua randomisti. d) ei vain pidä minusta. Kummallista. Argh, olen jo suunnittelut että kehittelisin itselleni pvc-vaatteet ja keinokuiturastat ja menisin peilin eteen seisomaan (mutta pelkään että alan hyppiä seinille).
Mietin myös yleiseltä kannalta; mikseivät ihmiset pidä musta? Eivät oikeastaan koskaan, ainakaan heti. Useimmat mun nykyisistä ystävistä on inhonneet mua aluksi. Olen varmaan rasittava *naur* tai jotain muuta.
*sigh* meidänkin koulussa on yks tyyppi, jonka kaveri tahtoisin niin niin niin kovasti olla, mutta…*syvä huokaus* ei auta, ei. Pitäisi vain lakata valittamasta ja hyväksyä kohtalonsa; olen se, jonka ystävä kukaan ei tahdo olla, se johon ei tahdota tutustua, se omituinen hyypiö, se idiootti siellä jossain, se seinäkukkanen. Aina, ikuisesti. Perkele.
xDDD ei pitäisi kuunnella Kornia. Tulee angsti fiilis. Ja tänään on hyvä päivä, mulla oli niin hauskaa <3 en kai vaan osaa nauttia elämästä?
). Se pääsee koristamaan mun sänkyä kunniapaikalle! (muiden gepardien ja…otusten…joukkoon).
