Cheetahbirdin blogi

Voi jumalauta, mun pää räjähtää varmaan minä hetkenä hyvänsä! *murisee* Mun isä lupasi kaksi vuotta sitten, kun muutin sen luo, että se vie mut eläintarhaan (Korkeasaareen). Sen piti viedä mut kesälomalla. Sitten syksyllä. Sitten keväällä…ja niin edelleen. Tajusin eilen, että mistä asia oikein kiikastaa. Marssin keittiöön ja tivasin isältäni, että anteeksi, milloinkohan me menemme sinne Korkeasaareen…? Kun isälläni on loma, ja mullakin alkaa loma huomenna, niin vain ajattelin että kun molemmilla olisi aikaa ja…mutta sitten hyökkäsi isäni vaimo.

Keskustelu meidän kolmen välillä meni jotenkin näin:

Isän vaimo: "MITÄÄÄÄ??? Korkeasaareeeen??? Miksiiii??? Isälläsi ja minulla on nyt niin kauhean kamala kiire ja viikko buukattu ihan täyteen, ei isäsimitenkäänkykenejuurinytsinuaviemäänyhtäänmihinkäänpiste." Minä: "Mutta kun isi lupasi…ja tahtoisin olla isin kanssa edes joskus kahdestaan…(kun tämä vaimoke tunkee joka paikkaan mukaan!)" Isän vaimo: "ENTÄS JOS minäkin tulen mukaan??? Ja minähän tulen mukaan, olen sentään isäsi vaimo!" Minä: "(no ole vaikka Kiinan keisari…) "Tahtoisin mennä isin kanssa ihan kahdestaan, viettää isä-ja-tytär-laatuaikaa…" Isän vaimo: "Niin niin, isälläsi täytyisi aina olla aikaa, kun sinulla on aikaa! Et koskaan ajattele isääsi!" Minä: "Mutta kun isillä olisi nyt loma ja…" Isän vaimo: "JAAA, että LOMA??? Kyllä sinun nyt tulee hyväksyä se tosiseikka, että OLEN isäsi vaimo, ja tulen olemaan AINA!" Minä: "No enhän minä sitä kiistänytkään, mutta…(isi sano nyt jotain!..!)" Isän vaimo: "Meillä nyt on kauhea kiire, eikä isäsi voi olla sinun kanssasi. Olisi eri asia, jos olisit pieni lapsi…." Minä: "AI ETTÄ KUN AIKUISTUN, MULLA EI OLE ENÄÄ OIKEUTTA VIETTÄÄ AIKAA ISÄNI KANSSA????" Isän vaimo: "…niin, jos olisit pieni lapsi niin kyllä minä ihan eri tavalla puhuisin…" Minä: "MIKSEN VOI VIETTÄÄ AIKAA MUN OMAN ISÄN KANSSA, SE ON JUMALAUTA MUN ISÄ!!!!" Isän vaimo: "Tulehan järkiisi, sinä olet jo iso tyttö ja voit mennä kavereidesi kanssa sinne Korkeasaareen." Minä: *viimeinen epätoivoinen vilkaisu isään, ja laahustaa lannistettuna pois keittiöstä omaan huoneeseen*.

 Sinne sitten lysähdin, pettyneenä lattialle ja itkin. Kun olin pieni, isäni oli aina matkoilla ja/tai muuten vain poissa. Kuvittelin, että nyt kun asun isän luona, mulla olisi enemmän aikaa olla sen kanssa, jutella ja käydä ostoksilla ja muuta sellaista… Mutta ei.

Kauan sitten isäni ilmoitti, että muuttaa erään naisen kanssa yhteen. Olin tavannut tämän naisen ja pidin hänestä, mutta silloin purskahdin itkuun. Nyyhkin, että nyt isäni viedään minulta pois. Isä lupasi, ettei niin koskaan tapahtuisi. ….and just look at us now.

Tästä nyt uhkaavasti alkaa muodostua valitus-blogi. Mutta pakkohan minun on tämäkin tänne purkaa: olen niin järkyttävän kyllästynyt ihmisten ahneuteen. Tiedän, että jokainen ihminen on jollakin tasolla ahne, mutta sehän minua oksettaakin.

Luin tänään lehdestä (Metro), että asuntojen vuokrat kallistuvat vielä 15%,  koska niistä ei kuulemma muuten saa tarpeeksi voittoa. Siis täh? Onko kaikesta pakko kiskoa voittoa? Eikö riittäisi, että kulut peittyvät? Eikö?…Miksei? Tätä menoa en koskaan pääse muuttamaan, kun opiskelen pääkaupunkiseudulla. Yritäpä siinä sitten muuttaa kihlatun kanssa 40:n neliön kaksioon, ja maksaa siitä 800 euroa kuussa. AH ONNEA. Eikä missään ole halvempaa, sillä matkakuluineen tulisi halvempikin asunto esim. Vantaan rajoilta tulisi jopa kalliimmaksi.

Muistan erään tapauksen yläasteen matikan tunnilta, jolloin opettaja nauroi minun ‘lapsellisuudelleni.’ Mielestäni ajattelin varsin järkevästi…mutta ken tietää. Kysymys siis kuului: "Myyjä myy torilla mansikoita hintaan 2e/kg. Niiden kysyntä kasvaa valtavasti. Mitä myyjä tekee, a) nostaa hintaa vai b) laskee hintaa?". Vastasin, että tietysti laskee hintaa, sillä hinta pysyy alhaisena ja kysyntä jatkaa kasvamista. Sillä eihän kukaan kalliita marjoja osta, ja sitä paitsi ostajillakin olisi mukavaa ja molemmille tulisi hyvä mieli. Opettajan lisäksi koko luokka nauroi minulle. "Mutta eihän siitä tulisi paljoakaan VOITTOA." Masennuin. Mitä väliä sillä voitolla on?

Koko ilmastonmuutos, samalla kuin muutkin ongelmat, onnistuttaisiin torjumaan, jos ihmiset tekisivät yhteistyötä. Mutta jokainen maa tahtoo vain rahaa, rahaa ja vielä enemmän rahaa. Ilmaiseksi ei apua anneta. Tupakka- ja huumepellot voisi, ne pitäisi, muuttaa ruokakasvipelloiksi. Ruokaongelmakin ratkeaisi. Mutta ei, kun huumausaineista saa rahaaaa, enemmän kuin ruoasta. Ihmiset tuhoavat itse itsensä, omalla ahneudellaan. Todella mukavaa. Tahtoisin olla gepardi, tai jumalauta edes hyttynen. Ei tarvitsisi hävetä niin paljon omaa olemassaoloaan ja mikä pahinta, omaa lajiaan.

Täytyisi taas saada aikaiseksi jotain. Lupauduin miljoonaan art tradeen ja pitäisi tehdä vielä eräälle synttärikorttikin  Miksi, oi miksi mun täytyy aina sössiä asiani…

No, viikonloppuna varmaankin ehdin piirrellä. Kai. Toivottavasti. O_O Launtaina tapaan mutsin. Pelottaa ja hermostuttaa aivan järkyttävästi. Peukaloni nahka on verillä (järsin oikean peukalon kynsinauhaa kun hermostun…paha tapa. Ja nyt olen jyystänyt koko peukalon luuhun asti…) ja päähän sattuu. Meinaan ihan reteesti mennä sinne, mustissa kuteissa, mustissa hiuksissa, v***u, omana itsenäni! Jos en kelpaa sellaisena kuin olen, niin olkoon sitten. Minä en jaksa miellyttää mutsiani, en enää.

Olen alkanut miettiä omaa käytöstäni. Miksi mulle on aivan järkyttävä kriisi, jos joku ilkeilee mun ystäville, mutta kun joku ilkeilee mulle, saatan vain nauraa? Puolustan ystäviäni henkeen ja vereen, mutten koskaan itseäni. Minut on kasvatettu niin, ettei saa kostaa, eikä puolustaa itseään (mistä lie tämäkin tullut, varmaan niitä käännä-toinen-poski-ja-kärsi-juttuja) eikä missään tapauksessa antaa takaisin samalla mitalla…näitä oppeja olen melko tehokkaasti noudattanutkin. Vasta viime vuosina olen alkanut antaa samalla mitalla takaisin. Olen kostanut parhaani mukaan, mutta se suurin kosto häämöttää vielä edessä…oh they will see…they will see… Kyllä, kostaminen ei välttämättä ole oikein, mutta siitä tulee hemmetin hyvä olo! 8D

Luin tässä juuri erittäin mielenkiintoista blogia, ja se herätti ajatuksia aika tavalla. Sain uutta tietoa mm. islamin perustajasta, ja tajusin miehen olleen aikamoinen hirviö. Miten kukaan tahtoisi seurata jotakuta, joka raiskaa, ryöstää ja murhaa…? Paitsi tietysti ne, jotka ovat samankaltaisia. Ja jotka tahtovat ryöstää, raiskata ja murhata. Islam on muutenkin todella väkivaltainen uskonto, ja rasistinen (Koraanissa kehotetaan tappamaan toisuskoiset) sekä sovinistinen (nainen on objekti, miehensä omaisuutta, ilman oikeuksia). Miksi kukaan tahtoisi edes uskoa moiseen paskaan? Paitsi vallanhaluiset miehet.

Kristinusko ei ole yhtään sen parempi. Herätysliikkeet (kuten helluntalaisuus) ja muut sekopäiset liikehdinnät ympäri maailmaa vastustavat kaikkea, mikä vähänkin sotii heidän pyhää kirjaansa vastaan (tai vaikkei sotisikaan, niin silti he protestoivat abortteja, homoseksuaalien suhteita, naisien oikeuksia yms, ihan vain ilon ja huvin vuoksi ja urheilun kannalta).

Kaikki ääriuskovat, joiden yleisimmät lausahdukset ovat 1) minä olen oikeassa, sinä väärässä, 2) voi voi, sinun kyllä tulisi uskoa kuten minäkin, muuten et pelastu, 3) Minä vain tahdon auttaa sinua, 4) Olen huolissani sinun tulevaisuudestasi…yms, ovat sekopäitä. Heidän aivoissaan on nyrjähtänyt jotain niin pahasti, että he surkeasti tukeutuvat omaan uskoonsa, kieltäytyen edes kuuntelemasta muiden kantoja (tästä esimerkkinä eräs minulle ennen niin läheinen henkilö). Tämä on surullista, sillä nämä ihmiset voisivat olla ihan älykkäitä, omilla aivoillaan ajattelevia kansalaisia. Mutta eiii.

Jos joku tänne eksyy, niin kerrohan; ovatko uskonnot itsessään pahoja, vai onko ihminen tehnyt niistä pahoja aikojen saatossa?

Miksi suurimmissa maailmanuskonnoissa luojahahmona on vain, yksinomaan, ainoastaan, YKSIN mies? Minä en todellakaan käsitä tätä, sillä eihän mies luo mitään. Nainen on luoja. Spermaa pystytään valmistamaan keinotekoisesti, samaten kuin siittiöitäkin, kantasoluista (joskin tämän menetelmän kehittänyt naistutkija vaiennettiin, kun taas tekokohdun kehittänyt miestutkija sai apurahoja tutkimukseensa….köh köh), mutta munasoluja ei kyetä valmistamaan, sillä kyseessä on liian monimutkainen solu. Up yours, men.

Mielestäni miehet ovat alistaneet naisia tarpeeksi pitkään. Hyssyttely-feminismi ei johda mihinkään. Miehet tulisi polkea maanrakoon, alistaa niin alas, etteivät he kykenisi nousemaan moneen vuoteen ‘naisia ylemmäksi osapuoleksi’. Ehkä vuosia tämä käytäntö voisi jatkua, niin päästäisiin edes jonkinlaiseen tasa-arvoon. Miehet pitäisi vaan saada tajuamaan, etteivät naiset ole heikompia tai huonompia. Ja milläs konstilla tämä hoituisi paremmin kuin alistamalla kaikki miehet orjien tasolle…? Silloin he oppisivat, millaista siinä osassa on olla. Ja kun he olisivat oppineet sen, naiset voisivat alkaa antaa miehille enemmän oikeuksia.

Minun päätelmäni on tämä; ilman miehiä ei olisi epätasa-arvoa, ei sotia, ei epämääräisiä valtauskontoja tai muutakaan pahaa…

MUTTA; naiset ovat kieroja, epälojaaleja ja osittain vallanhaluisiakin.

Kumpikaan osapuoli ei ole toista parempi. Ihmiset, sukupuolesta riippumatta, ovat maapallon saasta, josta tulisi päästä eroon.

Okay, we gotta get outta here!
(taas liikaa Resident evil kolmosta..sitä peliä, siis)

Tänään mua ketuttaa. Ihan tosissaan.
Mä en ymmärrä, en vieläkään, että mikä ihmeen pakko ihmisillä on purkaa kaikki paha olonsa muihin, syyttömiin? Tai kohottaa omaa itsetuntoaan sillä, että kertoo muille, miten rumia ja inhottavia nämä hänen mielestään ovat?
En vain kykene tajuamaan ihmisluontoa.

Mulle itselleni ei tulis pieneen mieleenikään mennä haukkumaan jotakuta täysin tuntematonta, jos ko. henkilö ei olisi tehnyt mulle koskaan mitään pahaa. Miksi siis muut tekevät niin, aiheuttaen pahaa mieltä hyvinkin monelle muulle, ehkä jopa itselleen…?

Ihmiset ovat läpimätiä. Way to go, Auvinen. Kaikki kusipäät vaan lakoon kivääreillä…
Mutta ei. Ei ongelma tappamallakaan ratkea. Se on syvemmällä. Mä olen yrittänyt monesti miettiä, mikä tekee ihmisestä pahan. Niin yksinkertaisen pahan, ilkeän ja julman, että tämä ei koe mitään sääliä polkiessaan muita maanrakoon, nostaen itsensä näiden yläpuolelle.
Joissakin muissa kulttuureissa (ei siis länsimaissa, ei todellakaan) edes käsitystä koulukiusaaminen ei tunneta. Ihmiset ovat samanarvoisia ko. kulttuureissa, eikä ketään syrjitä minkään perusteella…sellainen maailmakin on joskus ollut, ennen kristinuskoa.
Ennen tätä suunnatonta vitsausta, joka on kansoittanut länsimaat ja kohta koko maapallon, asiat olivat paremmin. Kristinusko, ja muut suuret järjestäytyneet uskonnot, ovat pahuuden alku ja juuri.

En syytä kristittyjä, enkä muslimeja, enkä juutalaisia tai muitakaan. Syytän itse uskontoa, joka opettaa ihmiset siihen, että ihmiset ovat eriarvoisia. Vaikka kuinka niissä kirjoissa päällisinpuolin lukeekin, että ihmiset olisivat muka samanlaisia….itse uskonto opettaa toisin.
Raamattukin on ristiriitainen perseestä revitty kirja. Se sanoo ‘rakastakaa toisianne’ ja samaan hengenvetoon sanookin ‘mutta älkää rakastako näin, tai näin, ja tämäkin on väärin, ja nämä muut uskonnot voittekin sitten poistaa’.

Yhteispäätelmiä, summa summarum:
-Koulukiusaaminen on lähtöisin järjestäytyneestä uskonnosta, joka opettaa että miehet ovat parempia.
- Ihmiset ovat jo liian pitkällä omassa itsekkyydessään. Mikään ei enää auta, mikään ei voi enää parantaa ihmiskuntaa.
- Loppujenlopuksi, sanokoot mitä sanovat, ihminen on eläimistä kaikkien pahin, julmin, raain, ilkein ja epäkehittyinen peto. Saalistaja, joka syö omiaan. Kannibaali, henkisellä tasolla.

Phew, tulipa taas vuodatettua….

Käväisin tänään töissä vessassa. Siellä on sellanen iso peili, josta näkee kaiken itsestään polvista ylöspäin. Katsahdin siihen pestessäni käsiäni, ja katsahdin toisenkin kerran.

Tuijotin erittäin hämmentyneenä etumustani, ja tajusin sitten hetken pähkäiltyäni noita kummia kuhmuroita rintakehässäni, että herraisä, mullahan on tissit. (Todella hyvä havainto 18-vuotiaalle naisihmiselle, mut ihan tosi, kun ei mulla oikeesti mitään rintoja ole).

Ahaa-elämys tuli siinä vaiheessa, kun tajusin että mullahan on rintsikat, laitoin ne tänä aamuna. *naur* Ne saa mut näyttämään siltä kuin mulla muka olisikin tissit (ei ole. piste). Rintsikoitakin käytän vaan sen takia, ettei kukaan huomaa jos mulle tulee liian kylmä…you know what I mean. Hetkellisesti huokaisin helpotuksesta.

Mutta sitten heräsi epäilys. Jos mulle kerran menee rintsikat, ja ne istuu vieläpä hyvinkin, eikö se merkitse sitä että mulla on rinnat? Kauhun aalto tulvahti lävitseni. Ajatuskin siitä, että jotain ilmestyisi yhtäkkiä etupuolelleni on yhtä karmiva kuin se havainto, että eräällä vanhahkolla (nais)opettajallani oli stringit.

Järsin kynsiäni (huom. olin edelleen vessassa. Se reissu kesti varmaan vartin) ja tuijotin edelleen kuvaani peilistä. Sitten tajusin vielä jotain järkyttävämpää; mähän näytän itseasiassa aika helkkarin hyvältä. Itsekseni virnistellen poistuin vessasta ja ajattelin, että mikäs siinä. Eihän nää tästä enää mihinkään kasva ja ei haittaa liikkumista.

Siinä vaiheessa kun tissit alkaa pomppia naaman edessä kun juoksee, harkitsen vakavasti niiden poistattamista.