Cheetahbirdin blogi

September 26, 2008

Spiel mit mir…ein Spiel.

Filed under: Maailma, Surkeus, Pohdintaa

(pelaa kanssani…peliä.) 

Minulla oli joskus ystävä, pari vuotta vanhempi poika, kun olin pieni ja viaton lapsi. Olen lapsi edelleen, mutta en enää niin viaton. Tämä ystävä oli ihana, täydellinen, upea, mystinen, viileä, kiltti. Ei hän voisi satuttaa minua…sillä hänhän puolusti minua joka tilanteessa, puolustihan? Ainakin erästä sekopäätä vastaan. Siitä olen ikuisesti kiitollinen ystävälleni.

Mutta se toinen asia, mitä ystäväni teki, on anteeksiantamatonta. Olen alkanut muistaa. Itse asiassa on kummallista, että nyt, kun kaikki on hyvin, mieleni on alkanut palauttaa takaisin lapsuuteni hirveimpiä muistoja. Äitini sekoamisen, muunmuassa. Ja sen, mitä ensimmäinen paras ystäväni teki minulle. No, sitäkään en muista täysin, mutta ne osat siitä…ne eivät jätä minua rauhaan.

Puhuimme muistoistani kihlattuni kanssa, ja päädyimme tulokseen, että ystäväni teki silloin kauan sitten jotain, joka vahingoitti mieltäni ja aika rajusti. Se selittäisi itse asiassa melkein kaiken. Aivan kaiken, kun alkaa miettimään asiaa pidemmälle. Hah…jos äitini lukisi tätä blogia edelleen, hän varmasti sanoisi, että eihän ystäväni koskaan olisi voinut tehdä yhtään mitään minulle, sillä en koskaan kertonut. Miksi olisin? Enhän kertonut siitäkään, että se eräs sekopää hakkasi minut miltein henkihieveriin kahdesti? Kaaduin portaissa, koulun aulassa, sanoin äidille. Hän uskoi, ja asia oli…ratkaistu.

Itse asiassa…jos voisin tavata uudelleen sen pojan, joka teki sen minulle…en tiedä, mitä tekisin. Itkisinkö? Kysyisinkö, että miksi minä?

Ei. Tiedän. Kysyisin, että muistaako hän sitä. Sillä minä muistan. Ja miksi minun edes pitäisi antaa anteeksi? En KOSKAAN anna anteeksi, mutta en voi vihata ystävääni, joka teki niin paljon puolestani. Ristiriitaistako? Niin minustakin.

September 25, 2008

Hmm, interesting.

Filed under: Maailma, Repeilyä, Pohdintaa

Tajusin juuri, että suurin osa telkkarisarjoista, joita seuraan, on sarjoja, joissa tekee mieli sanoa monta kertaa ‘no voihan paska’. Kiva katsoa sarjoja, joissa ihmisillä menee huonommin kuin mulla…he he. :D

September 24, 2008

nur der Regen weint am Grab…

Filed under: Maailma, Pohdintaa

(vain sade itkee haudalla…) 

Livejournal on minulle liian monimutkainen kapistus, joten palasin tänne. En kuitenkaan kirjoita mitään kovin henkilökohtaista tänne, aivan syystä. Jos tahdotte tietää enemmän asioita, kysykää mesessä. :)

Olette varmaan kuulleet, mitä Kauhajoella tapahtui. Joku hullu taas ampui…tappoi brutaalisti, 10 ihmistä. Ja haavoitti monia. En ymmärrä, mikä voi ajaa ihmisen tuollaiseen, kun tyyppiä ei kuulemma ollut edes kiusattu! Kiusatun tilanteen olisin tajunnut edes jotenkin. Itsekin olisin voinut silloin kauan sitten räjäyttää jokaisen kiusaajani taivaan tuuliin…mutta en todellakaan olisi koskenut viattomiin sivullisiin! *huokaus* Järjetöntä. 

Ja nyt opetuslautakunta vielä harkitsee koululiikunnan lisäämistä. LIIKUNNAN?! Mikä vitun logiikka siinä on?! Jos sattuu olemaan kiusattu, koululiikunta pahentaa tilanteen 200-kertaiseksi. Liikunnan tunneilla opettajan valvonta ei yllä joka nurkkaan…tiedän sen kokemuksesta. Ja silloin sattuu. Koululiikunta EI, oikeasti EI, paranna oppilaiden mielenterveyttä! Jos on syrjäytynyt nuori, ja kiusattu, liikunnan tunnit ovat helvettiä. Tilanne vain pahenisi siitä. Onneksi sentään se lautakunta harkitsee jotain järkevääkin; terveydenhoitajien ja psykologien lisäämistä. Se auttaisi, todennäköisesti.

Mutta toisaalta en ihmettele, että nuoret sekoavat. Täytyy käydä töissä, jotta selviytyy itsenäisesti, ja siinä sivussa täytyisi yrittää vetää kymppien suoraa linjaa koulussa. Se on mahdotonta, jos tahtoo omata edes jonkinlaisia sosiaalisia kontakteja ja vapaa-aikaa. Vapaa-aika onkin avainsana tässä taistelussa mielenterveysongelmia vastaan. Jos nuorille antaisi lisää vapaa-aikaa, kavereiden kanssa olemista, mahdollisuuksia rentoutua ja vain olla, he olisivat huomattavasti terveempiä. Ainakin minä olisin…ahdistun suunnattomasti, jos päivässä ei ole edes tuntia omaa aikaa, vaan kaikki energia menee kouluhommiin.

Miksei koulussa opeteta sitä, että jokainen kelpaa omana itsenään? Miksi täytyy aina olla paras kaikessa, ja päästä hyvään työpaikkaan ja saada arvostusta? …miksei voi opettaa sitä, että on hyvä, jos on onnellinen?  






















Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer