Cheetahbirdin blogi

October 27, 2008

Haaste: omituiset tavat.

Siskoni haastoi minut tähän…:D 

"Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

Hmm..omituisia tapoja, no niitähän mulla löytyy vaikka kuinka paljon. He he.emoticon  Joskaan en osaa valita niistä omituisinta…muttatässäpä niitä tulee:
1. Kerään Littlest Pet Shopeja. Siis juuri niitä pieniä, isopäisiä eläimiä…Tykästyin niihin niin maan vietävästi.
2. Nauran ja puhun itsekseni. Jatkuvasti…siis kun olen yksin.
3. Olen erittäin pitkävihainen. Voin vihata ihmistä, joka on varastanut minulta lelun tarhassa, vuosikausia. Ja pidempäänkin. Joskin olen pääsemässä moisesta tavasta eroon, tyydyn vihan sijasta hiljaiseen halveksuntaan xD (ja yleensä inhoan ihmisiä suuremmista syistä).
4. Haudon mielessäni monimutkaisia kosto- ja tapposuunnitelmia ilman pienintäkään aikomusta toteuttaa niitä…koska vaikka kuinka tekisi mieli, en tahdo pilata omaa elämääni. Jotkin lievemmät kostosuunnitelmat tosin toteutan, sillä jos loukkaat minua, loukkaan sinua. Se on väistämätöntä.
5. Puran kaikki tunteeni kirjoittamalla. Jos ahdistaa, kirjoitan. Jos surettaa, kirjoitan…ja niin edelleen…

 Siinäpä ne. Tehkää, jos huvittaa, en jaksa haastaa ketään erikseen…:D

 

October 26, 2008

ARGH

Kylläpä päivä voi muuttua nopeasti hyvästä huonoksi.

Kertokaa minulle, miksi ihmiset ovat niin saatanan typeriä? Miksi ihmeessä mua ei koskaan jumalauta kuunnella! MÄ EN TAHDO SANOA ENÄÄ ‘I TOLD YOU SO’!!! MÄ EN TAHDO!!! Mutta näin siinä käy, kun ihmiset ei kuuntele mua.

Turhan angstinen postaus. Mutta mä en vain jaksa kirjoittaa enempää, en tänään. Ehkä huomenna enemmän.
…ja mä en ymmärrä, miksi musta tuntuu näin jotenkin…pahalta?  Omituinen tunne. Ehkäpä se on se kuuluisa kateuden pisto; itse en kykenisi antamaan anteeksi noin monta kertaa. Tai sitten se on sitä, että pelkään, että johonkuhun sattuu jälleen. Tällä kertaa pahasti…ja jos se on se, kehen mä en halua sattuvan, silloin mä en tiedä mitä mä teen.

Lisäksi, monia muita asioita…onnistun aina jotenkin sotkemaan mun ihmissuhteet, tavalla tai toisella. Onkohan tällä kierolla nartulla enää ystäviä?…*sigh*…en usko. En enää.

October 15, 2008

My sex calls me a traitor

Filed under: Repeilyä, Pohdintaa

Mulla pitäisi olla kamala olo, mutta ei ole. Tajusin tänään, että olen aika hirveä ihminen. Kostan viattomille jätkille sen, mitä olen niiden osalta saanut kokea vuosikausia…nyt kun mulla on valtaa. Tämän takia mulle ei saa antaa vallanmurustakaan! Se tuhoaa ensin mun ympärillä olevat, ja lopuksi mut itseni.

Ainut jätkä, jolle en ole täysi kusipää, on paras ystäväni. Hänelle en koskaan voisi olla tietoisesti ilkeä. emoticon Enkä missään tapauksessa tehdä sitä, mitä teen muille jätkille, joita systemaattisesti inhoan.

 Mutta siis, selitän koko jutun, mitä mä teen. Se on ihan kamalaa, mutta mulla ei ole minkään näköistä huonoa omaatuntoa siitä…Se vaan naurattaa, koska jätkiä on niin helppo huijata. No siis. Mä flirttaan jätkille, osoitan niille, että olisin heille juuri se täydellinen tyttöystävä, ilman virheitä, aivan upea naaras. Ja samalla kerron, että miten olen onnellinen mun tyttöystävän kanssa ja täysin lesbo…niiden ilmeet, mä rakastan niitä ilmeitä. Ha ha :D Kihlattuni on aivan okei tämän jutun kanssa, koska sen mielestä mulla on oikeus kostaa jätkille. Ja jumalauta, mullahan on.

Joku päivä mä kyllä saan maksaa tästä, mutta nautin siitä niin kauan kun mulla on mahdollisuus…>8D Ilkeä narttu kun olen. 






















Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer