Cheetahbirdin blogi

April 27, 2009

I don’t mind telling you…

Filed under: Pohdintaa

Olen aiheuttanut bestikselleni niin paljon pahaa oloa ja angstia itsekkäällä käytökselläni, ja olen siitä äärimmäisen pahoillani. OmegaZ, tämä koko postaus on omistettu sinulle, kun olen ollut niin kamala. emoticon

Ehkä minun pitäisi selittää, miksi olen ollut niin hirveä.
Minä tahdoin omistaa bestikseni. Tahdoin pitää hänet kokonaan itselläni, sillä pelkäsin hänen hylkäävän minut heti, kun löytää itselleen jonkun seurustelukumppanin.
No, hän alkoi seurustella. Minä vastustin tätä äänekkäästi raivoten, käänsin kaiken vihani ja inhoni hänen (lähes) viattomaan tyttöystäväänsä, joka hämmentyneenä totesi vain, että tahtoo olla ystäväni. Minä kuvittelin raivoni sokaisemana, että tuo nainen tahtoi minulle vain pahaa ja yritti erottaa minut bestiksestäni.
Minä yritin eliminoida hänet. Epäonnistuin, sillä aloin jänistää.
Lisäksi, aloin ajatella. Pari yötä sitten tajusin, kuinka hirveä ihminen olen ollut. Itsekäs.
En minä voi omistaa sinua, OmegaZ. Ei kukaan voi. Olet itsenäinen ihminen, joka kykenee tekemään järkeviä valintoja ilman minun opastustani.
Olet ihana ihminen, joka ei hylkäisi minua, vaikka siihen olisi loistava tilaisuus. Sinä lupasit pysyä rinnallani aina, ja luotan siihen lupaukseen.
Myönnän virheeni; olin väärässä. Sinä et ole kuin kaikki muut. emoticon

Mutta nyt keskitytään siihen, miksi olet täydellinen paras ystävä, OmegaZ:
1. Sinä olet opettanut minulle, etteivät kaikki miehet ole epäluotettavia kusipäitä.
2. Olet hokenut minulle niin pitkään, että olen kaunis, että olen alkanut uskoa sitä jo.
3. Sinä kuuntelet aina, kun minulla on paha olla, etkä tukahduta minua tunteisiin, kuten naiset valitettavan usein tekevät.
4. Osaat ottaa asiat rauhallisesti. Saat minutkin usein rauhoittumaan puhumalla minulle järkeä, kun alan panikoida.
5. Kanssasi on aina hauskaa. Sinä saat minut nauramaan ja hymyilemään, ja se jos mikä on harvinaista.
6. Sinä välität. Toisin kuin useimmat. Ja osoitat sen usein. Kiitos. <3
7. Osaat auttaa, koska tiedät niin paljon monista asioista. Tietokoneenikin kiittää *naur*
8. Pidät lupauksesi, kun oikeasti lupaat jotain.
9. Ja mikä tärkeintä; sinä et hylkää minua, vaikka niin pelkäsinkin. Olet aina lähellä.

OmegaZ…anteeksi, että olen ollut idiootti. Seurustelu muuttaa ihmisiä, mutta ehkä sinun kohdallasi muutos ei ole huonompaan suuntaan.
Ja OmegaZin tyttöystävälle…anteeksi, että olen ollut julma sinua kohtaan. Torjuin ystävyyden osoituksesi, sillä luulin sinun valehtelevan minulla kaikesta. Pidä hyvää huolta bestiksestäni, sillä hän on minulle äärimmäisen tärkeä. Okei? emoticon

April 23, 2009

I know where you sleep

Filed under: Pohdintaa

Lueskelin läpi entisiä merkintöjäni ja tajusin, että tämän blogin perusteella minusta saa melko vihaisen ja masentuneen kuvan. *naur*
En mä oikeasti ole niin vihainen miltä vaikutan, mutta kun tämä blogi sattuu olemaan eräänlainen paikka avautua ja purkaa ärsytys; olo on aina tuhat kertaa parempi, kun on saanut kirjoittaa sen ulos.

Joten tämä merkintä on pyhitetty puhtaasti kivoille asioille.
Minulla on ihana kihlattu, joka rikastuttaa elämääni monin tavoin. Asun omassa kämpässä mukavan lähellä koulua, metroasemaa ja kauppaa. Vuokra tosin on korkea, mutta en valita tässä merkinnässä. Minulla on täydellinen bestis, vaikkakin meillä on hivenen erimielisyyksiä erinäisistä asioista (tässä samalla, pyydänpä anteeksi tuota edellistä merkintää; se oli puhdas raivonpurkaus. Mutta kyllä siinä ihan asiaakin oli, lukaise rivien välistä). Osaan maalata vesiväreillä nykyään, hyödyllinen taito. Äikänmaikkani pitää minusta, hämmentävää.
Olen päässyt WoWissa melko pitkälle. Olen tyytyväinen itseeni. Kirjani edistyy - joskin hitaasti.

Noin. *vetää muutaman kerran syvään henkeä* Nyt hieman valitusta, tai oikeastaan toteamuksia. Olen joskus masentunut. Ahdistunut. Ja raivoissani äärimmäisen usein. Mutta mikään niistä ei ole pysyvä olotila. Pohjimmiltani olen niin surullinen, että se purkautuu outoina kohtauksina. Olen surullinen syistä, joita en tiedä. Ja surullinen syistä, jotka tiedän.
Jos suruni pääsisi purkautumaan ulos jotakin kautta, olisin kai tasapainoisempi. Ongelma onkin siinä, etten anna itseni olla surullinen enkä vihainen. Patoan kaiken sisääni, ja sitten se purkautuu mahdollisimman epämiellyttävällä tavalla, jolloin joku loukkaantuu väistämättä.
Olen pahoillani siitä, että tunteeni ovat liian voimakkaita. Se johtuu siitä, että sallin itseni tuntea negatiivisia asioita vasta, kun niitä on kertynyt niin paljon, etten enää kestä sitä.
Silloin tapahtuu räjähdys.

Nyt minun pitäisi selvittää, miksi olen surullinen. Ja miksi en anna itseni olla vihainen rakentavalla tavalla.

April 12, 2009

Vengeance is MINE.

Juu, sanoisin että au. Tai pikemminkin, ai helvetin perkele saatana, kun sattuu niin paljon.

Helsingin bestikseni on…en tiedä enää. Katsotaas. Onko hän bestikseni? En tiedä. Tahtoisin hänen olevan, mutta…

"Oi Cheetahbird, sinä olet minulle rakkain asia tässä maailmassa."
- Aivan varmasti, uskon. A HA HA, ja silti et viitsi vastata tekstareihini, kun minulla on paha olla.

"En koskaan hylkää sinua."
- Mutta juurihan olet niin tekemässä. Parasta aikaa, kun nait tyttöystääväsi mieluummin kuin kuuntelet huoliani. Minulla olisi oikeasti ollut tärkeää asiaa, ja minulla oli valmiiksi paha olla. Ei sitten.

"Olet minulle tärkeä."
- En usko. En todellakaan usko sanaakaan enää. Sinä lupasit minulle jotain. Lupasit jutella kanssani tänään, minä muistan. Sinä et näköjään muista.

"Sinä olet kaunis. Maailman kaunein nainen."
- SALLI MUN NAURAA: olen ruma, myönnän sen! RUMA, eikä siitä pääse yli eikä ympäri. Sinä et valheillasi asiaa muuta. Tiedän, mitä sinä sanot muille…sanot heille tuon täsmälleen saman lauseen. Mikä tekisi minusta erikoisen? Minä jopa uskoin sinua…hetken. Oikeasti uskoin. Mutta miten minä voisin pitää sanojasi totena, kun kuulen sinun toistavan tuon lauseen jokaiselle naiselle, jonka tapaat?

"Minulle tulee niin paha olo, kun sinä angstaat."
- No varmasti, kun sinä teet minulle pahan olon! Kun et kuuntele sitä, kun minulla on paha olla! Minä olen parhaani mukaan sinua yrittänyt tukea. Ja tälläinen on palkkani: lisää angstia! Eikö minulla saisi olla tunteita lainkaan, mitä häh?

"En ansaitse olla bestiksesi, olen niin paha ihminen, teen vain virheitä!"
- Ei. Et tee vain virheitä. Saat paljon hyvääkin aikaan, mutta kun minulla on paha olla, sinun kuuluisi lohduttaa, ei sanoa noin. Minulle EI tulisi parempi mieli, vaikka tappaisin sinut. Ei, vaikka satuttaisin sinua.
Minä sentään välitän sinusta, toisin kuin sinä minusta.

Ymmärrä, minuun sattuu. Oikeasti, ihan helvetisti, tuo mitä sinä teet; sinä valehtelet minulle. Sinä olet hylkäämässä minut.
Minut, joka välittää sinusta yhä niin paljon, etten soisi sinulle tapahtuvan mitään pahaa. Miksi sinä teet saman, mitä kaikki muutkin ovat tehneet?
Minä takaan, että sinä et tule olemaan onnellinen niin kauan kuin jatkat minun loukkaamistani.

Ja sinulle, joka varastit parhaan ystäväni: MINÄ KOSTAN. Kostan sinulle pahemmin kuin olisit koskaan kuvitellut. Minä teen elämästäsi helvetin, kunhan keksin ensin, millä tavoin. Minä VIHAAN sinua. Et tule koskaan olemaan ystäväni, vaikka hetken niin ajattelinkin. Minä toivoin, että olisin voinut edes sietää sinua, mutta toisin kävi. SINÄ varastit bestikseni, ehkä puhdasta ilkeyttäsi.
Nai vaikka paavia jumalauta, minä en voisi vähempää välittää. Nyt sinä ärsytät minua olemassaolollasi.

April 5, 2009

RAIVO

Filed under: Raivokohtaus
Oikein mukavaa.
Hillitöntä.
Eilen kihlattu soitti Hankasalmelle, koska siellä eräässä kissatalossa olisi ollut täydellinen kissa; puolipitkäkarvainen, harmaavalkoinen narttupentu, 6 kk, joskin leikattu. Mutta voi, kun olisimme tahtoneet sen!

No, vitutti tietysti, kun kissa sijaitsi Hankasalmella (288 kilsaa täältä Jyväskylään päin), joten päätimme suruissamme unohtaa asian. Vaikkakin se mies, joka vastasi puhelimeen, olisi voinut vaikka lahjoittaa kissan meille, kuulosti niin iloiselta, että joku kuulemma ‘viimeinkin’ kiinnostui suloisesta kissasta!

No, soitimme sitten samaisen kissatalon toimipisteeseen Helsinkiin. Kihlattua haastatteli joku nainen, joka kyseli kaikkea aivan järjetöntä! (millaiset ovat perhesuhteesi? seurusteletko…?) Vaivuimme epätoivoon, mutta nainen kehotti meitä soittamaan sille, jonka vastuulla kissat olivat, sillä hän itse oli vain puhelinvastaava.
Mehän soitimme, toivo uudestaan heränneenä. Saimme sen kissoista vastaavan naisen langan päähän ja hihkuimme riemusta; hän kertoi olevansa hyvä ystävä niiden Hankasalmella asuvien kanssa, ja kuulemma sen harmaavalkoisen kissan kuljetus Helsinkiin onnistuisi muutaman viikon sisällä!
Hän lupasi soittaa heti Hankasalmelle ja soittaa sitten meille. Miltei itkimme riemusta kihlatun kanssa; me saisimme kissan!!!

…Illalla, kymmenen jälkeen, kissavastaava soitti takaisin.
Hän kertoi, että Jyväskylästä tulisi joku pariskunta katsomaan juuri sitä samaista kissaa, olivat ilmoittaneet siitä muutama tunti sitten. Väitti olevansa kovin pahoillaan.
Ei auttanut, vainka kuinka kihlattu selitti, että hän oli kylläkin soittanut ensin ja tiedustellut kissaa…
…sillä kuulemma sillä pariskunnalla on paremmat resurssit (lue: pärstäkerroin) ottaa kissa.
Vaikka me siis olimme olleet asialla ensin.
Vituttaako? KYLLÄ. Minusta tuollainen on epäreilua!!!

Miten niin muka opiskelija ei voi ottaa pentukissaa?! Niin meille sieltä sanottiin. Miten niin muka ei?! Opiskelemme molemmat neljässä vuodessa. Vapaa-aikaa riittää niin paljon, että tässähän jopa ehtii tylsistyä. Kyllä meillä sille kissalle olisi aikaa ollut!
Ja sitä paitsi, meidän budjettimme olisi riittänyt sen kissan kaikkiin kuluihin (myös eläinlääkäri). Me ehdimme jo jumalauta toivoa sitä kissaa! Olisivat tyrmänneet meidät heti kättelyssä, mutta EI! Mokomat antoivat toivoa meille!
Ihan puhdasta ilkeyttään toimivat.

…Toivottavasti ne jyväskyläläiset kohtelevat sitä kissaa edes hyvin. Täällä se olisi ollut kodin keskipiste. :(






















Get free blog up and running in minutes with Blogsome
Theme designed by Minz Meyer