Cheetahbirdin blogi

Otsikko on taas tuulesta (tai oikeastaan yhdestä Crüxshadowsin biisistä) temmattu…

On taas sellainen sää, että reidet liimautuu nahkatuoliin kiinni ja paita muuttuu kummallisen märäksi selästä. Toisinsanoen on kuuma kuin helvetissä kesäaikaan. Ärsyttävää, kun ei voi ikkunoitakaan pitää auki, kun tuo penska ryntää heti ulos…Ronja siis. Meidän pikkuinen kissanpentu. Ja Jade, meidän toinen kissa, se aikuisempi, nelistää Ronjan perässä. *huokaus*

Nyt on kaikki komplikaatiot hoidettu; poskiontelontulehdus sivuoireineen on hävinnyt *koputtaa puuta*.

…Äh. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta en voi kirjoittaa sitä tänne. En kykene pukemaan sitä sanoiksi. Ehkä joskus, kun olen vahvempi, kykenen siihen.

Luulinpa tässä pari päivää kärsiväni tuhkarokosta. Ai miksi? No, ihoni näyttää siltä. Älkää kysykö enempää, voitte vain kuvitella…punaisia pilkkuja ympäri kehoa…
Menin eilen lääkäriin kauhusta kankeana. Hän kehotti minua ottamaan paitani pois, ja tottelin viipymättä. Sitten hän vain totesi, että allergista ihottumaa, joka viittaa lääkeaineallergiaan. Olen siis allerginen antibiooteille, joita söin poskiontelontulehdukseen.
Lääkäri kertoi, että kun lääkeaineallergia puhkeaa, se tulee useimmiten vasta, kun on syönyt koko antibioottikuurin loppuun. Voi kun kiva.
Voitte uskoa, että olin äimänkäkenä pukiessani paitaani takaisin.
Hoito tähän kamaluuteen; en saa mennä aurinkoon, se pahentaa ihottumaa. Täytyy ottaa allergialääkkeitä ja laittaa kortisonivoidetta kohtiin, jotka kutisevat pahiten. Kyllä tämä tästä kahdessa viikossa ohi menee. Kahdessa. VIIKOSSA.

Onneksi ei kuitenkaan ollut tuhkarokko.  Mutta kyllä silti vituttaa. Näytän spitaaliselta, jumankauta. Kyllä, ulkonäkö on minulle tärkeää.
Ah hah, ja vielä yksi juttu; sain toisenlaisen tulehduksen, jonka aiheutti maitohappobakteerien puuttuminen antibioottien takia. Siitä en viitsisi kertoa sen enempää, mutta sen voin sanoa, että hoito siihen on ääääärimmäisen epämiellyttävää.

No niin, olen tervehtynyt siinä määrin että pystyn kirjoittamaan tänne. Kuumetta ei nähtävästi ole enää, pystyn ajattelemaan ihan itse ilman Buranaa.

Siis, lääkäri diagnosoi minulla poskiontelontulehduksen. Yllätys yllätys. Ja keskiviikkoiltana nousi perkeleen kova kuume, koko torstain vietin sängyn pohjalla peittojen keskellä horrostaen, perjantaina pääsin ylös buranan voimalla ja tänään on vain vähän tukkoinen ja huono olo.
Ja ai niin, vatsa ihan helvetin sekaisin. *juoksee vessaan*

Täällä jälleen. Sattuu joka paikkaan. Onneksi antibiootit tuntuvat purevan tähän tautiin, kurkkukipu ainakin lakkasi jo eilen (joskin se korvautui yskällä, mutta se on pienempi paha).
 *huokaus* täytyisi kehittää vahvempi immuniteetti.

Ja Cheetahbird kärvistelee JÄLLEEN jokakesäisen flunssan kourissa.

Okei. Otetaanpa pieni kelaus takaisinpäin.

Maanantai-ilta.
Cheetahbird valittaa kurkkukipua. Jättää sen kuitenkin huomiotta, toivoen sen menevän ohi yön aikana, kuten tavallista.

Tiistaiaamu.
AIVAN helvetillinen kurkkukipu, päänsärky ja kaiken lisäksi oksettaa. Cheetahbird on neuvoton ja vetää kolme kuppia teetä. Ei auta.

Tiistaipäivä.
Kurkkukipu vain pahenee. Caramea lahjoittaa Strepsilsin, ja Cheetahbird on iloinen; nyt se kipu helpottaa… …niin se tekikin. Kymmeneksi minuutiksi.

Tiistai-ilta.
Cheetahbird tahtoo teetä, muttei jaksa keittää. Nyt on kaiken lisäksi alkanut palella, vaikka on lämmin pyjama päällä ja lämpösukat jalassa. Perkele! Hän päättää mennä nukkumaan epätavallisen aikaisin; JO puoli kahdeltatoista. Kuitenkin unen saaminen vaikeutuu nousevan kuumeen vuoksi. Ja paleltaa niin maan perkeleesti. Ja kurkku päättää sanoa sopimuksensa irti; ääni uhkaa lähteä.

Keskiviikkoaamu.
Cheetahbird herää täsmälleen kello 05.39. Hän toteaa toisen poskensa olevan erittäin, erittäin, erittäin kipeä. Hetken tuskailtuaan Cheetahbird ymmärtää, että poskionteloonhan tässä sattuu, ei poskeen varsinaisesti. AH onnea! Hän tökkii kihlattunsa hereille tuskasta riutuen ja raakkuu käheytyneellä äänellään, että tarvitsee lääkäriä. Kihlattu kääntää kylkeä ja mumisee. Cheetahbird nousee ylös, menee suihkuun, meinaa pyörtyä, juo kupillisen teetä, melkein oksentaa ja lopulta asettuu mahalleen makaamaan keittiön lattialle. Cheetahbird makaa lattialla noin puoli tuntia, saa itsensä ylös ja lähtee herättämään kihlattuaan. Kello 08.02 Cheetahbird lähtee kihlattunsa kanssa kohti arvauskeskusta, ja varaa itselleen ajan lääkärille.

Ja nyt, Cheetahbird odottaa kauhulla omaa lääkäriaikaansa, joka on kello 11.45. *huokaus*