Cheetahbirdin blogi

Siis. Koneeni kanssa on ollut ongelmia jo viikon verran, olen kironnut sen jo useampaan otteeseen alimpaan helvettiin.
Ensin siitä meni emolevy. Poks vain, juuri kun takuutakaan ei enää ole (kolme vuotta vanha emolevy). Yritin vaihtaa BIOSin patterin, jos se siitä olisi ollut kiinni, mutta ei, neitiseni (kyllä koneeni on nainen) ei lähtenyt käyntiin.
Ei muuta kuin iskältä lainaa ja ostamaan uudet osat koneeseen. MUTTA koska vanha näytönohjaimeni (joka oli myös kenkutellut jo vuoden, on viitisen vuotta vanha) oli AGP-liittimellä, täytyi minun myös ostaa uusi näytönohjain, jossa olisi uusi PCI-E-liitäntä! Tämäpä hauska yllätys, mutta osasin jo aavistaa sen.
Ostelin sitten MSIn emolevyn ja ATI Radeon HD4650-näyttiksen, 512MB.

*sigh* Asentelin ajureita ties kuinka kauan, ja sitten netti lakkasi toimimasta. Perhana. Temppuilin sen kanssa sitten päivän, ja sain toimimaan…(joskin joudun joka kerta, kun käynnistän koneen, yhdistämään uudelleen nettiin…kiukuttaa )

JA sitten, tänään, näyttöni oli pelkkää mustaa täynnä, pieni valkoinen viiva vilkkui nurkassa.  O_O Hyvin hämmentävää. Ei suostunut edes vikasietotilaan menemään, mokoma paskiainen. Yritin käynnistää uudelleen ja uudelleen, ei mikään toiminut.
Turhautuneena tuossa muutama tunti sitten kiskaisin mp3-soittimeni laturijohdon (USB) irti. Sitten yritin vielä kerran, ärtyneenä.
…JA vikasietotila toimi, kun painoin kerran F8. JA sitten Windows käynnistyi restartin jälkeen normaalisti! Miten ihmeessä?!
Kaikki johtui siis tuosta perhanan mp3-soittimen laturista. Mitä helvettiä? Itse asiassa nyt naurattaa. Katsotaan, toimiiko tämä paskiainen huomenna kunnolla, vai ilmeneekö jotain uutta mukavaa…

Hassua, miten ihminen voikin olla niin anteeksiantavainen.

Luonteessani on eräs kummallinen piirre.
Maailmassa on yksi ainut ihminen, jolle annan anteeksi aivan kaiken. Hän on kärsinyt niin paljon, että ymmärrän häntä täysin. Tiedän nyt, että minä merkitsen hänelle jotain. *kiitos ja kumarrus*
Olen ehkä tärkeä.

Lisäys edelliseen postaukseen;
minä olen itse aiheuttanut ongelmia. Kaikki on loppujenlopuksi minun ja vainoharhaisuuteni syytä.
Ymmärrän tuota ihmistä täysin.
Olisin itse tehnyt saman, ja unohtanut itseni, jos olisin ollut joku muu.

*syvä huokaus* 

Tänään se tapahtui. Minä katkaisin välit ihmiseen, jota kerran rakastin, jota kerran vihasin enemmän kuin elämää itseään.
Minä en kestänyt enää, enkä itke enää yhtä ainuttakaan kyyneltä hänen takiaan. Suurin osa niistä katkerista kyynelistä on itketty turhaan, tiedän. Monta vuotta, mitä, miltei viisikö niitä lie, toivoin voivani muuttaa häntä.
Toivoin, että hän tajuaisi, kuinka paljon välitän. Ymmärtäisi, että tein kaikkeni auttaakseni häntä. Kaikkeni annoin hänen vuokseen silloin…joskus.

Koskaan en kuullut kiitosta. Anteeksipyyntö tuli hieman myöhässä, arpien jo asetettua pysyvästi sieluuni. Vuosia minä kestin sitä, että olin mitätön hänelle. Arvoton orja, joka arvosti häntä enemmän kuin ketään muuta.
Jokainen hyvä tekoni oli turhaa. Hän ei muista niitä. Hän ei muista, kuinka yritin puolustaa häntä hänen kiusaajiaan vastaan. Ei muista, miten tahdoin aina olla hänen tukenaan, lohduttaa, auttaa.
Minä en kelvannut hänelle yhtään minään.
Olisin tahtonut silloin joskus olla enemmän kuin ystävä, mutten kelvannut edes kaveriksi. Se koski silloin, se kirpaisee yhä välillä.

Kuukausia takaperin sain hänet viimein tavoitettua, luultuani häntä ensin kuolleeksi, itsemurhan tehneeksi. Voitte kuvitella, kuinka olin onneni kukkuloilla. Animecon oli tulossa, ja hän lupaili tulla käymään luonani.
Suunnittelimme yhdessä, kuinka hän voisi tulla tänne vaikka viikoksi. Lupasin maksaa jopa hänen ruokansa.
Mutta sitten yhteydenpito katkesi.
Yritin soittaa hänelle, kun Animecon alkoi lähestyä uhkaavasti. Ei vastausta, sain luurin korvaani. Sähköpostini eivät menneet kai perille.
Pahinta aavistaen soitin ystävälleni S:lle. Hän kertoi hämmentyneenä, että tämä ihminen oli valittanut sitä, ETTEN TAHDO häntä luokseni Animeconin ajaksi, vaikka hän oli pyytänyt kauniisti yöpaikkaa.
Minä räjähdin silloin, mutta annoin asian olla. Ajattelin, että tällä ihmisellä ei varmaan ole edes varaa tulla Animeconiin.

Olin väärässä. Tänään sain tiedon, että eräs toinen ystäväni oli tavannut tämän ihmisen Animeconissa.
…Silloin minulla musteni. Maailma musertui, koska tajusin sen viimein.
Minä olen hänelle vain ilmaa.
En ole koskaan ollut enempää.
Olen aina ollut mitätön.
Täysin arvoton hänelle.
Vaikka minä rakastin häntä niin paljon.