Cheetahbirdin blogi

Tänään se tapahtui. Minä katkaisin välit ihmiseen, jota kerran rakastin, jota kerran vihasin enemmän kuin elämää itseään.
Minä en kestänyt enää, enkä itke enää yhtä ainuttakaan kyyneltä hänen takiaan. Suurin osa niistä katkerista kyynelistä on itketty turhaan, tiedän. Monta vuotta, mitä, miltei viisikö niitä lie, toivoin voivani muuttaa häntä.
Toivoin, että hän tajuaisi, kuinka paljon välitän. Ymmärtäisi, että tein kaikkeni auttaakseni häntä. Kaikkeni annoin hänen vuokseen silloin…joskus.

Koskaan en kuullut kiitosta. Anteeksipyyntö tuli hieman myöhässä, arpien jo asetettua pysyvästi sieluuni. Vuosia minä kestin sitä, että olin mitätön hänelle. Arvoton orja, joka arvosti häntä enemmän kuin ketään muuta.
Jokainen hyvä tekoni oli turhaa. Hän ei muista niitä. Hän ei muista, kuinka yritin puolustaa häntä hänen kiusaajiaan vastaan. Ei muista, miten tahdoin aina olla hänen tukenaan, lohduttaa, auttaa.
Minä en kelvannut hänelle yhtään minään.
Olisin tahtonut silloin joskus olla enemmän kuin ystävä, mutten kelvannut edes kaveriksi. Se koski silloin, se kirpaisee yhä välillä.

Kuukausia takaperin sain hänet viimein tavoitettua, luultuani häntä ensin kuolleeksi, itsemurhan tehneeksi. Voitte kuvitella, kuinka olin onneni kukkuloilla. Animecon oli tulossa, ja hän lupaili tulla käymään luonani.
Suunnittelimme yhdessä, kuinka hän voisi tulla tänne vaikka viikoksi. Lupasin maksaa jopa hänen ruokansa.
Mutta sitten yhteydenpito katkesi.
Yritin soittaa hänelle, kun Animecon alkoi lähestyä uhkaavasti. Ei vastausta, sain luurin korvaani. Sähköpostini eivät menneet kai perille.
Pahinta aavistaen soitin ystävälleni S:lle. Hän kertoi hämmentyneenä, että tämä ihminen oli valittanut sitä, ETTEN TAHDO häntä luokseni Animeconin ajaksi, vaikka hän oli pyytänyt kauniisti yöpaikkaa.
Minä räjähdin silloin, mutta annoin asian olla. Ajattelin, että tällä ihmisellä ei varmaan ole edes varaa tulla Animeconiin.

Olin väärässä. Tänään sain tiedon, että eräs toinen ystäväni oli tavannut tämän ihmisen Animeconissa.
…Silloin minulla musteni. Maailma musertui, koska tajusin sen viimein.
Minä olen hänelle vain ilmaa.
En ole koskaan ollut enempää.
Olen aina ollut mitätön.
Täysin arvoton hänelle.
Vaikka minä rakastin häntä niin paljon.