Cheetahbirdin blogi

Minulla on taas sellainen päivä.
Tuntuu, etten ole mitään. Että olen olemassa vain toisten vuoksi, en itseni.
En ole koskaan osannut arvostaa itseäni. Muodostan arvoni toisten sanojen ja tekojen kautta. Myös niiden kautta, mitä toiset jättävät tekemättä.
Toivon aina, että merkitsisin jotakin jollekulle. Jotain suurta jollekulle, joka merkitsee minulle paljon.
Minulle ei riitä, että kuulen olevani tärkeä kerran silloin tällöin. Tahdon, että joku sanoo sitä minulle odottamattomissa tilanteissa. Aivan yllättäen. Silloin uskonkin sen.
En ole vahva. Voin näyttää siltä, mutta oikeasti minuun sattuu. Olen hämmentynyt siitä, että olen kestänyt näin paljon särkymättä.

Kipuni näkyy ulospäin vihan aurana. Kukaan ei uskalla lähestyä minua, sillä minä pelkään jokaista uutta tuttavuutta.
Kun pelkään, vihaan. Se suojaa minua pahalta. Se suojaa minulta ihmisiltä, jotka käyttäisivät minua hyväkseen. Satuttaisivat. Hylkäisivät.

Minuun on mahdotonta tutustua lähemmin.
Olen äärimmäisen hidas muodostamaan luottamussuhteen.
Luottamukseni on myös helppo menettää. Rakkauteni voi salamannopeasti muuttua vihaksi, jolloin myös kostan kokemani vääryydet.
Vihani ei sammu milloinkaan. Joskus se oli ainut voima, joka piti minut elossa.
Siksi en kykene päästämään siitä irti.

Kyllä, minut on hylätty.
Kyllä, minua on hyväksikäytetty. Niin fyysisesti kuin myös henkisesti.
Kyllä, minua on satutettu. Useasti. Ja olen joka kerran noussut ylös.

Tämä on masennusmerkintä. Tuntuu pahalta, niin itseni kuin ystävieni puolesta. Niiden harvojen ystävien, jotka minulla on vielä jäljellä.
Suurimman osan vanhoista ystävistäni olen hylännyt, tai he ovat hylänneet minut.
Olen polttanut sillat takanani, en voi enää palata sinne mistä tulin.
Olivatko he edes ystäviäni, kun he lopettivat yhteydenpidon? Vai lopetinko minä sen?
Olivatko he edes ystäviäni, kun he suuttuivat minulle asioista, joita en tehnyt?
Olivatko he edes ystäviäni, kun he satuttivat minua enemmän kuin tiesinkään? Viilsivät sydämeni auki ja jättivät vuotamaan kuiviin.
Ei, he eivät olleet. He eivät ansainneet minun luottamustani.