Tissit.
Daisarit. Melonit. Pallukkaiset. Rinnat.
Olen vatvonut tätä asiaa varmasti ennenkin, mutta vatvonpa vähän uudestaan, kun tekee mieli.
Jotenkin meidän kulttuurimme ylikorostaa isoja rintoja. Naisella TÄYTYY olla tissit, mahdollisimmat isot, eihän hän muuten ole nainen, ja tissien tulee näkyä. Okei. Kenenkään rinnat eivät ilmeisestikään täytä kulttuurimme laatuvaatimuksia, sillä joka kolmas nainen harkitsee rintaleikkausta. Yleensä tissien suurentamista. *syvä huokaus*
Minulla jos kellään on rintakompleksi. Valtava sellainen. Vaikka en sitä aina näytä, ja vaikutan siltä että olen pienten (AAAAAAAAAAAA-kuppi) rintojeni kanssa ihan okei, en todellakaan ole.
En tahdo käyttää uimapukua, koska en saa tungettua sen alle topattuja rintaliivejä. Hädintuskin kehtaan vaihtaa vaatteita pukukopissa (onneksi ei enää tarvitse, kun koulussakaan ei liikuntaa ole!). En HALUA olla ulkona sekuntiakaan ilman rintsikoita.
Ja kaikki tämä, miksi? Miksi minulla on niin suuri kompleksi tästä asiasta?
No. Ala-asteella minulla alkoivat menkat, MUTTA rintani eivät kasvaneet millään. Okei, se oli jo ihan tarpeeksi outoa ja sain kuulla siitä moneen kertaan, mutta ei se vielä itsetuntoani musertanut. Oikeasti sen olisi kuulemma pitänyt mennä toisinpäin. Luojatar sentään, jokainen ihminen on yksilö!
Mutta juu, asiaan takaisin. Kutosluokalla sain sitten näitä ihania ‘ootpas lauta ja ruma’-kommentteja päivittäin. Joskus päin naamaa, joskus selän takana supistuna. Kiusaaminen paisui lopulta valtaviin mittasuhteisiin, ja lopetin syömisen koska en uskaltanut seiskaluokan alussa enää mennä ruokalaan. Siitä lisää myöhemmin. Pärjäsin päivässä muutamalla leivänpalalla, jotka saatoin nekin oksentaa pois pelkkää pahaa oloani.
Voitte kuvitella, mitä moinen syömättömyys teki muutenkin hoikalle keholleni ja rintojeni kasvulle. Olette oikeassa, rintojeni kasvu PYSÄHTYI.
Vaikka itsetuntoni onkin palaamassa nyt vuosien jälkeen, lukion viimeisenä vuonna,(jättäkää huomiotta edellinen postaus, oli masennuspäivä ja sitä sattuu kaikille), en vain pääse tämän tissijutun yli.
En tunne itseäni kauniiksi. Tuntuu siltä, että omistan vain nännit, en tissejä.
Pahinta tässä on se, etten edes yhteiskunnan mittapuun mukaan VOI olla kaunis ilman tissejä, jos tahdon olla naisellinen.
Ja mitenkäs olla naisellinen ilman B-kupin rintoja? Ei mitenkään, kaiketi.
Vielä yksi juttu, joka vain pahentaa tätä kompleksia; vaatekaupat.
Siitä on vuosikausia, kun löysin vaatekaupasta kauniin ja minulle tissien kohdalta sopivan vaatteen. Oikeasti. Ne ovat kaikki liian isoja etumuksesta. Jäävät roikkumaan.
Jee, nyt masentaa taas. Taidan mennä tuonne itkemään tissittömyyttäni, kiitos hei.
