Marilyn Manson vol.2
Näin eilen Mansonin, idolini, toisen kerran elämäni aikana. HÄN oli aivan ihana, täydellinen ja mahtava, mutta muut fanit…No.
Laitanpa listan siitä, mitä elämäni kamalimman keikan aikana ehti tapahtua.
1. Siellä oli KUUMAA ja AHDASTA eikä saanut happea. En ole koskaan HIONNUT niin paljon. Kihlattu pyörty sinne…onneksi hän virkosi pian eikä käynyt pahemmin, mutta yksi tyttö pyörtyi myös ja putosi kaikkien jalkoihin…eikä kukaan auttanu sitä! Eikä kukaan väistänyt, tunkivat vaan kahta kauheammin lähemmäs, "jee tilaa!". Hän olisi kuollut, jos kihlattu ei ois nostanu sitä ylös sieltä…
2. Mun ja kihlatun edessä oli KOLME saatanan pitkää (yli 180cm) muijaa, joilla oli yli 20cm korot. Ja pyysin niitä kohteliaasti väistämään vähän sivummalle, jotta näkisin muutakin kuin kasan hiuksia, mutta EI! He totesivat tylysti, että se ei ole niiden ongelma, jos mä olen pätkä.
3. Yksi tyyppi iski mua olkapäähän matalapiikkisellä niittirannekkeella, ja veti mua hiuksista päästäkseen eteenpäin. Mulla on järjettömät mustelmat käsissä.
4. Yksi toinen tyyppi puolestaan, mun oikealla puolella huitova jätkä, iski mua kyynerpäällä silmään ja mun lasien toinen linssi tipahti väkijoukon jalkoihin. Pyysin sitä väistämään jotta voisin etsiä sen, mutta se ei kuulemma ‘ollut hänen ongelmansa jos olen sokea’.
Onneksi linssi löytyi keikan jälkeen, ehjänä kuin ihmeen kaupalla. Oli kyllä melkoinen paniikki siinä sitten, kun Beautiful People lähti soimaan 
(sen biisin aikana KUULUU hyppiä).
…Kaiken kaikkiaan puolet keikasta meni ohi silmien, kun ensin en nähnyt lavalle ja sitten en nähnyt kuin toisella silmällä. *huokaus*
Jäi paha maku suuhun ja itketti. Ei viime kerralla ollut moista. Mikä ihmisiin on mennyt? Miten omasta ikäluokastani, ja varsinkin niistä nuoremmista, on tullut moisia itsekkäitä kusipäitä?
MUTTA mä sain palasen Mansonista (eli sen hihaa kiinni pitäneen nahkanauhan, jonka se heitti yleisöön). Ja sain keikkapaidan.
Ja linssikin on ehjä.
Okei, olen ihan tyytyväinen sittenkin.
